Työnhaku ja sen haasteet

Kolmas työhakemus lähetetty hetki sitten, mutta voi herran jestas että se vaati kaikennäköstä lomaketta ja lisuketta! Ensiksikin, jotta tänne tultuani pystyin aloittamaan työnhaun piti minun saada seuraavat asiakirjat: Green card (tuli kolmessa viikossa, 6-8 viikon sijaan), sosiaaliturvatunnus (piti tulla kolmessa viikossa, ei näkynyt, kävin pyytämässä ja tuli yhdessä viikossa) sekä USAlainen ajokortti. Ajokortin saamiseksi piti tehdä näkötesti, kirjallinen ja ajokoe. Kaikesta jännittämisestä huolimatta meni kirjallinen läpi ensimmäisellä yrittämällä (24/25 oikein) ja ajokoe se vasta vitsi olikin :D Täti ajelutti minua n. 5min, suurin piirtein korttelin ympäri ja totesi: "Sehän meni hyvin, tule sisälle ja viimeiselle tiskille niin annan väliaikaisen ajokortin.".

Ensimmäisen työhakemuksen pistin viime viikolla, Administrative Assistant lähikaupungin sairaalaan. Siihen riitti avoin hakemus ja CV. Toisen hakemuksen laitoin viime perjantaina vastaanottovirkailija eläinlääkäriasemalla, se vaati CV:n ja online kyselyn täyttämisen missä oli kummallisia valitse parhaiten sinua kuvaava vaihtoehto -kysymyksiä. No tämä viimeisin Child and Youth Program Assistant vaati samanlaisen kyselyn, CV:n, avoimen hakemuksen, lukion päättötodistuksen ja tämän lisäksi kolme erilaista virallista valtion kaavaketta. Kaavakkeethan piti allekirjoittaa, joten ensin täytin ne, tulostin, allekirjoitin ja skannasin. Koko hakemuksen laitto sähköisesti kesti n. 2h. Toivottavasti pian löytyy työpaikka, alkaa kärsivällisyys suomitytöllä loppua. Minä kun luulin, että suomalaiset on byrokraattisia.
Täällä ei kiva Mervi soittele perään, että on nähnyt hakemuksen ja CV:n netissä, enkö tulisi haastatteluun :D

No se siitä, piti päästä vähän purkamaan, kun ei tuo siippa aina ihan ymmärrä mistä mä keuhkoon. Kivaakin mahtuu meidän arkeen, perjantaina käytiin opiskelujoiden suosimassa Aggievillessä muutamalla drinksulla ja lauantaina oli road trip Kansas Cityyn. Siellä oli kaksi päiväinen Global Dance Festival konemusiikkitapahtuma, Daniel on kova fani ja en itsekkään pistä genreä pahakseni :) Itse olin ensikertalainen tällaisessa tapahtumassa ja oli ihan SAIRAAN hauskaa! Tanssittiin koko ilta, hiki vaan virtasi. Seuraavat kaksi viikonloppua onkin sitten hiljaiseloa, Danielilla alkaa kahden viikon koulutus perjantaina. Joka päivä klo 6.30-19.00 pitää olla riehumassa tukikohdassa. Onni onnettomuudessa, alunperin oli tarkoitus että Daniel joutuu lähtemään toiseen osavaltioon ja toiseen tukikohtaan. Pääsee ainakin yöksi kotiin :) Saattaa olla että kaatuu suoraan suihkun ja ruoan kautta sänkyyn, mutta eipähän tartte yksin nukkua. Danielille on myös lupailtu yllennystä kyseisen koulutuksen päätteeksi, mikä on aina hyvä asia :) Minä se täällä sitten touhuan menemään yksin pari viikkoa. Kuten kunnon kotivaimo laitan ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä. NIIN VARMAAN! Löllöttelen altaalla ja käyn salilla, ei se mies väsyneenä huomaa jos on vähän sotkusta ;)

Eiköhän tässä taas, ensi kerralla valaisen ruoanlaiton haasteita täällä rapakon toisella puolella.

1. Luku uudella mantereella

Melkein kuusi viikkoa takana uutta elämää uudella mantereella. Voin kertoa, että aika on mennyt kuin hujauksessa, vaikka ei se päivittäin ole siltä tuntunut.

Lähtö armaasta kotimaasta tapahtui siis perjantaina 8.6.2012. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät huomaamatta, pieniä asioita hoidellessa. Kahden viikon jälkeen saapuivat ensimmäiset vieraat; Janni, Sere ja Kimi. Kiitos vieraille, kun piditte seuraa ja saatiin vähän vipinää meidänkin elämään. Daniel oli jo niin kaavoihinsa kangistunut, kuulemma yksinäisen "poikamieselämän" ja vaimon kotiin odottelun johdosta. Miehille kun riittää koppa kaljaa, pehmeä sohva ja jonkin sortin pelikonsoli (mieluiten langattomalla ohjaimella), unohtamatta kännykän pikavalintoihin tallennettua pizzataxin numeroa :D

Vieraat viihtyivät nurkissa kaksi ja puoli viikkoa; siinä ajassa ehdittiin touhuta monenlaista. Lähikaupungeista käytiin Wichitassa, Topekassa ja Kansas Cityssä sekä lisäksi naapuri osavaltio Missourin St. Louis'issa. Maileja karttui vuokra-autoilla ihan kivasti. Ja kyllä, monikossa vuokra-autoilla. Olimme varanneet vieraiden oleskelun ajaksi hieman isomman auton kuin allekirjoittaneen ihana ja sporttinen Ford Mustang. Tarkoituksena oli ajella Fordin Fusion merkkisellä perus sedanilla, mutta autoa noudettaessa todettiin meille auton vuokrauspaikasta ettei kyseistä autoa ole valitettavasti saatavilla. Että passaako meille jos samaan hintaan saadaan pieni kokoinen maasturi, ja tottahan toki se sopi, mitä enemmän tilaa sen mukavampi matkustaa. Ensimmäinen auto oli siis Mitsubishi Endeavor, mutta kyseinen auto osoittautui ensimmäisen viikon jälkeen vialliseksi, joten kävimme valittamassa autoliikkeessä. Tilalle saatiinkin sitten vähän isompi menopeli: Chevy Suburban. Kyllä kelpasi meidän viiden hengen perheen tällä ajella :D

Roas trippien lisäksi ehdittiin lillua altaalla, käydä vähän ampuradalla päästelemässä höyryjä sekä tietenkin SHOPPAILEMASSA. Hyvä että mahtu kaikilla matkalaukut kiinni kotiin lähdettäessä.

Vieraiden lähdettyä olikin kotona vähän liiankin hiljaista. Nyt alkaa olemaan kaikki viralliset asiat kunnossa: Green card tuli kotiin kolmessa viikossa, sosiaaliturvatunnusta jouduttiin erikseen käydä kyselemässä, mutta sekin tuli kaksi viikkoa sitten ja tänään ajokokeen suoritettua sain vihdoin myös jenkkiläisen ajokortin. Työnhakua olen yrittänyt myös käynnistellä, CV:n ja hakemuksen olen ystävien ja Danielin avulla jo kirjoittanut ja jopa yhden hakemuksenkin jo lähettänyt. Daniel kovasti hoputtaa, on kuulemma kyllästynyt mun ainaiseen valitukseen siitä kun on tylsää päivät pitkät :D Muuten ei kuulemma ole kiirettä (niin varmaan!). Eiköhän tässä näin ekaksi kirjoitukseksi, jatkoa seuraa ja lupaan ettei kestä kuutta viikkoa ;)