sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vaatekaappi paisuu

Taas vierähti kaksi ja puoli viikkoa, vaikka niin vannoin kirjoittavani useammin :) Noh, onpahan ainakin jotakin kirjoitettavaa taasen.

Työskentely vaatekaupassa aiheuttaa lieve ilmiön kotona: vaatevarasto on kasvanut varmaan jo kolmanneksen aloitettuani JCP:llä. Positiivista on, että ennen eilistä kaikki vaatteet on ollut alesta. Ihania värejä, ei pelkästään mustaa. Tällä viikolla ostin kaksi paitaa alesta, maksoin niistä yhteensä $8 :D Työn lomassa on helppo tehdä löytöjä, kun järjestelee alerekkejä ja ottaa vastaan asiakkaiden palautuksia. Osa palautuksista on nettikaupasta tilattuja ja osa muista (isommista) myymälöistä. Kaikki palautuksena tulevat vaatteet jota meidän myymälä ei tarjoa alennetaan automaattisesti -50%, josta työntekijät saavat vielä henkilökunta-alennuksen -25%. Ihanan edullista! Lisäksi tein eilen havainnon, että olen täällä "normaalin" kokoinen (36DD) mitä rintaliiveihin tulee ja pystyn ostamaan liivit henkilökunta-alennuksen kera meidän kaupasta. Ostin eilen kolmet tosi hienot liivit ja maksoin niistä yhteensä $45! Suomessa meni saman verran yksiin liiveihin.

Tein tällä viikolla jotain täysin mulle ennenkuulumatonta. Rakennekynnet ovat tiessään. Hieman olen hukassa seitsemän vuoden jälkeen omien kynsien kanssa, mutta en löytänyt täältä mieleistä kynsien tekijää/hintaa minkä olisin valmis niistä maksamaan. Pieni piheys on myös iskenyt, kun ei enää ole omat tulot niin suuret. Paljon kivempi ostella uusia vaatteita niilläkin rahoilla :D

Johtuen mun uudesta työpaikasta, ei päästä jouluksi Danielin vanhempien luokse. Vähän harmittaa, Danielia varsinkin, mutta ei voi mitään. Daniel ei oo ollu joulua kotona kolmeen vuoteen ja tänä vuonna sen paras kaveri, veli ja koko poppoo on samassa paikassa.Täällä vähittäiskaupassa alkaa kiireinen aika Kiitospäivänä ja siitä aina Uuteen Vuoteen saakka on kaikki työntekijät töissä, lomia ei myönnetä. Tästä johtuen päätin, että teen meille sitten joulun tänne :) Äitiä pyysin jo lähettämään ohjeet porkkana- ja lanttulaatikkoon, onneksi on viime vuodet niitä kimpassa väkerretty niin pitäisi meikäläiseltäkin onnistua. Kunhan vaan jostain löydän lanttuja... Lantun englanninkielinen nimi on muuten rutabaga, vähän on hassu nimi. Daniel repes kun kirjotin Googleen "where to buy rutabaga". Tuoreena en vielä löytänyt, mikä olisi se ihanteellisin vaihtoehto. Walmart ei koskaan petä, sieltä löytyi säilöttyjä keitettyjä lanttukuutioita. Jos en muualta tuoreena löydä niin täytyy soveltaa ja ostaa niitä, saa nähdä millaisen lanttulaatikon aikaan saan. Lisäksi Daniel tykkäs viime jouluna sillistä joten pyysin äidiltä ohjeen siihenkin. Sitten vähän graavilohta, kinkkua ja pipareita ni johan alkaa tuntua joululta :)




On täällä ollessa tullut tehtyä kaikkea kummallista keittiössä. Daniel on tottunut syömään kaikkea outoa, kaupassa aina hiplailemassa maksaa, munuaisia, mahalaukkua, lehmänkieltä ja mitä lie sisälmyksiä. Itse en maksasta pidä, mutta siipan toiveesta sitä kokkasin maksaa sipulin kera ja erinomaisin tuloksin vieläpä. Seuraavana listalla on tehdä sitä lehmän kieltä, äidiltä siihenkin ohjeen sain. Omassa lapsuudessa äiti on possun ja vasikan kieltä keitellyt, oikein hyvää leivän päällisenä. Paljon on ruokaa tullut laitettua, joka päivä on molemmilla lounas mukana töissä ettei tarvitse käydä ostamassa. Tietääpähän ainakin mitä sitä suuhunsa laittaa, hirveesti kaikilla kaikkea roskaa eväänä töissä. Pieniä sipsipusseja, pikaruokaa jne. Usein kateellisena kysyvät mitä mulla on eväänä kun eväspurkkeja availen. Aikaisemmin olen maininnut kuinka työpaikalle roudaavat koko ajan kaikkia herkkuja, tässä esimerkki viime viikonlopusta kun työpaikka tarjosi pizzaa. Kevyet 10 laatikkoa tilattiin päivällä ja 5 lisää iltavuoroa varten.

Ollaan yritetty syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Danielkin liittyi tällä viikolla kuntosalille, ahkerasti ollaan käyty. Otin sellasen kolmen kerran personal trainer paketin, saa vähän vaihtelua omiin treeneihin. Hinta ei ollut paha, $99, ja sain pienen "maistiaisen" millaista treeniä tiedossa ennen kuin sen otin. Aika rankkaa menoa, ihan uusia liikkeitä ja juttuja mutta tosi kivaa ja tehokasta.

Koulu alkaa huomenna, katsotaan miten alkaa sujumaan. Liiketalouden tutkinto olisi tarkoitus täydentää, tosin ihan varma en ole että tarvitsenko sittenkin enemmän kursseja kuin aluksi luulin saadakseni tutkinnon täällä voimaan. Se selviää muutaman viikon päästä, saattaa olla että vaihdan alaa jos hirveästi täytyy kursseja käydä. Online koulu on kätevä, tosin on siinä oma hommansa tehdä kotoota käsin. Täytyy osoittaa aktiivisuutensa muuten kuin luokassa istumalla.

Eiköhän tässä taas, palataan asiaan ensi viikolla!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Kauheasti asiaa

Onko siitä todella kaksi viikkoa, kun viimeksi kävin täällä kirjoittamassa? Aika rientää niin nopeasti, itsestä tuntuu että vasta viime viikolla kävin kirjoittelemassa. En oikein tiedä mistä sitä aloittaisi, niin paljon on asiaa :)

Liityin heinäkuun lopussa lähimpänä kotia olevaan kuntosaliin, Max Fitnesiin. Koska Daniel on armeijassa saan alennusta jäsenyydestä, kuukausimaksu on $35. Halpaa kuin saippua kun vertaa mitä kuntosalijäsenyys Suomessa maksaa, ilman armeija-alennusta on hinta $40/kk. Tällä ja viime viikolla on tullut käytyä ahkerasti, varsinkin, kun työpaikalla tavattu uusi tuttavuus Felicia liittyi viime viikolla samalle salille ja sain treenikaverin. Tänään piti olla ns. arviointi ohjaus personal trainerin kanssa, mutta oli sattunut joku sekaannus buukkausten kanssa ja uusi yritys ensi maanantaina. Ainut este minun ja ensi kesän bikinivartalon välissä on se mitä menee suusta alas treenien välissä :D

Työpaikka: mikä ihana asia :D Sieltä olen saanut uusia ystäviä, tulon lähteen ja jotain mikä pitää järjissä. Tutustuin heti ensimmäisellä viikolla Feliciaan joka toimi ns. buddy trainerina ensimmäisten päivien jälkeen. Meillä on paljon yhteistä: Felicia on myös naimisissa sotilaan kanssa ja komennus Ft. Rileyssä toi heidät tänne Manhattanille tämän vuoden helmikuussa. He ovat olleet naimisissa 1,5 vuotta, josta vuoden mies oli komennuksella Irakissa. Felicia siirtyi sisäisellä siirrolla JCPenneyn yhdestä Phoenixin myymälästä tänne Manhattanille, ollut kuulemma firman palveluksessa jo 5 vuotta. Sain jopa Danielin lähtemään "pariskuntatreffeille" viime perjantaina, mentiin yhdessä elokuviin katsastamaan uusi elokuva Lawless. Danielilla on ennakkoluuloja armeijaihmisiä kohtaan ja sen kyllä huomasi... Tapasimme teatterilla ja ostimme leffaeväät, Felicia esitteli miehensä, itseltäni meni tilanne hieman ohi koska tapasimme kassalla. Kun olimme päässeet istumaan meni keskustelu suurin piirtein näin:
Felician mies Billy Danielille: Mitä teet armeijassa?
Daniel: Polttoainemies.
Hetken hiljaisuus.
Billy: Mitä pidät armeijassa työskentelystä?
Daniel: Ihan jees.
Ja siinä se. Ei terve että hävetti. Kotimatkalla mainitsin asiasta, kysyin miksi Daniel ei kysynyt mitä Billy tekee armeijassa yms. Vastaus: "Sä jo kerroit mitä se siellä tekee." :D En voinut muuta kuin nauraa ja todeta, että eihän Billy sitä voinut tietää että minä olen jo sen Danielille kertonut. Miehet. Elokuva oli muuten erinomainen, suosittelen kaikille. Mentiin yhdessä Felician kanssa sunnuntaina salille, Felicia kysyi onko Daniel aina niin harva sanainen :D Lupasin, että ensi kerralla puhuu enemmän. Meillä on suunnitelmissa lähteä yhdessä ulos joku viikonloppu.

Maanantaina oli yhden työkaverin 50-vuotissynttärit. Veimme hänet eilen syömään paikalliseen japanilaiseen Umi ravintolaan. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa ulos pelkästään tyttöjen/naisten voimin! Synttärisankari luuli menevänsä kahdestaan syömään Felician kanssa, mikä yllätys olikaan että meitä oli kuusi muuta työkaveria siellä odottamassa. Synttärisankari sattuu olemaan alunperin kotoisin Iranista, mutta hän on asunut täällä yli 30 vuotta ja ollut töissä JCP:llä yli 14 vuotta. No, illan lopuksi kun lasku tuli HÄN nappasi sen ja yritti/meni maksamaan koko kahdeksan hengen poppoon ravintola laskun! Kyseiseen tapahtumaan sisältyi muutama käsirysy ja sanaharkka, me kun pistimme kaikki vastaan parhaamme mukaan. Synttärisankari ilmoitti, että hänen maassaan näin on tapana. Me ilmoitimme, että täällä Amerikassa (ja muualla maailmassa) synttärisankari ei maksa omia yllätys illallisia.


Kuvassa vasemmalta oikealle: kokki "Big Daddy", Felicia, Bev, Sopy ja syntymäpäiväsankari Fakhry. (Kuvasta puuttuvat Heather, Jj ja toinen Bev.)

Otimme kaikki jotain grillistä, kokki tuli paikan päälle kokkaamaan ruoat ja tekemään pienen esityksen. Rakensi sipulirenkaista tulivuoren, heitteli meille katkaravun palasia suoraan suuhun (itse en saanut yhtään kiinni) sekä oli kova vitsailemaan.

Tähän paikkaan pieni tietoisku: Olen aina luullut/kuullut että täällä ollaan kovin siveitä eikä seksistä yleisesti puhuta. No ei päde meidän työpaikalla! Välillä korvat punaisena ja vatsa kipeänä naurusta kuuntelen muiden juttuja :D Todella härskejä naisia, ihanan suomalaista.


Minua on puraissut joku ihmeen keittiökärpänen täällä. Viimeksi tänään hääräsin tunti kaupalla keittiössä, aikaan saannoksina lihamureke, täytetyt tomaatit sekä costa ricalaista riisiä. Noita uunitomaatteja suosittelen kaikille, ovat aivan taivaallisia! Jopa Daniel piti niistä, vaikkei omien sanojensa mukaan pidä kypsennetyistä tomaateista :D Viime sunnuntaina tein jotain perisuomalaista: Karjalanpaistia. Daniel kutsui sitä Jewish foodiksi... Kaikki mikä on kastikkeen muodossa on Danielin mielestä Jewish food, tarkoittaa ns. "köyhien ruokaa". Nauroin että voi kuule, tätä riittää. Suomi on sellainen kastikeruokien luvattu maa, Daniel ei oikein ole tottunut sellaiseen. Välillä oikein on pyytänyt voisinko välillä kokata jotain "kuivaa" ruokaa. Mies parka.

Meinasi melkein unohtua, ostettiin toinen auto viime viikon tiistaina. Helpotti elämää kummasti, ei tarvitse aamuisin nousta kuskaamaan tuota yhtä hyväkästä töihin. Vaikka en kauheasti saa nukuttua sen jälkeen, kun Daniel lähtee töihin. Uusi auto on sedan  Ford Focus vuosimallia 2012, 2.0 litran koneella ja automaatti (tietysti). Lisäksi siinä on penkin lämmittimet, voi olla että joudutaan vaihtamaan autoja talven tullessa ;)

Kauhean hyvä viikko on ollut, joka päivä vaan hymyilyttää. Onnellinen olo :) Elämä on aika ihanaa!