Liityin heinäkuun lopussa lähimpänä kotia olevaan kuntosaliin, Max Fitnesiin. Koska Daniel on armeijassa saan alennusta jäsenyydestä, kuukausimaksu on $35. Halpaa kuin saippua kun vertaa mitä kuntosalijäsenyys Suomessa maksaa, ilman armeija-alennusta on hinta $40/kk. Tällä ja viime viikolla on tullut käytyä ahkerasti, varsinkin, kun työpaikalla tavattu uusi tuttavuus Felicia liittyi viime viikolla samalle salille ja sain treenikaverin. Tänään piti olla ns. arviointi ohjaus personal trainerin kanssa, mutta oli sattunut joku sekaannus buukkausten kanssa ja uusi yritys ensi maanantaina. Ainut este minun ja ensi kesän bikinivartalon välissä on se mitä menee suusta alas treenien välissä :D
Työpaikka: mikä ihana asia :D Sieltä olen saanut uusia ystäviä, tulon lähteen ja jotain mikä pitää järjissä. Tutustuin heti ensimmäisellä viikolla Feliciaan joka toimi ns. buddy trainerina ensimmäisten päivien jälkeen. Meillä on paljon yhteistä: Felicia on myös naimisissa sotilaan kanssa ja komennus Ft. Rileyssä toi heidät tänne Manhattanille tämän vuoden helmikuussa. He ovat olleet naimisissa 1,5 vuotta, josta vuoden mies oli komennuksella Irakissa. Felicia siirtyi sisäisellä siirrolla JCPenneyn yhdestä Phoenixin myymälästä tänne Manhattanille, ollut kuulemma firman palveluksessa jo 5 vuotta. Sain jopa Danielin lähtemään "pariskuntatreffeille" viime perjantaina, mentiin yhdessä elokuviin katsastamaan uusi elokuva Lawless. Danielilla on ennakkoluuloja armeijaihmisiä kohtaan ja sen kyllä huomasi... Tapasimme teatterilla ja ostimme leffaeväät, Felicia esitteli miehensä, itseltäni meni tilanne hieman ohi koska tapasimme kassalla. Kun olimme päässeet istumaan meni keskustelu suurin piirtein näin:
Felician mies Billy Danielille: Mitä teet armeijassa?
Daniel: Polttoainemies.
Hetken hiljaisuus.
Billy: Mitä pidät armeijassa työskentelystä?
Daniel: Ihan jees.
Ja siinä se. Ei terve että hävetti. Kotimatkalla mainitsin asiasta, kysyin miksi Daniel ei kysynyt mitä Billy tekee armeijassa yms. Vastaus: "Sä jo kerroit mitä se siellä tekee." :D En voinut muuta kuin nauraa ja todeta, että eihän Billy sitä voinut tietää että minä olen jo sen Danielille kertonut. Miehet. Elokuva oli muuten erinomainen, suosittelen kaikille. Mentiin yhdessä Felician kanssa sunnuntaina salille, Felicia kysyi onko Daniel aina niin harva sanainen :D Lupasin, että ensi kerralla puhuu enemmän. Meillä on suunnitelmissa lähteä yhdessä ulos joku viikonloppu.
Maanantaina oli yhden työkaverin 50-vuotissynttärit. Veimme hänet eilen syömään paikalliseen japanilaiseen Umi ravintolaan. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa ulos pelkästään tyttöjen/naisten voimin! Synttärisankari luuli menevänsä kahdestaan syömään Felician kanssa, mikä yllätys olikaan että meitä oli kuusi muuta työkaveria siellä odottamassa. Synttärisankari sattuu olemaan alunperin kotoisin Iranista, mutta hän on asunut täällä yli 30 vuotta ja ollut töissä JCP:llä yli 14 vuotta. No, illan lopuksi kun lasku tuli HÄN nappasi sen ja yritti/meni maksamaan koko kahdeksan hengen poppoon ravintola laskun! Kyseiseen tapahtumaan sisältyi muutama käsirysy ja sanaharkka, me kun pistimme kaikki vastaan parhaamme mukaan. Synttärisankari ilmoitti, että hänen maassaan näin on tapana. Me ilmoitimme, että täällä Amerikassa (ja muualla maailmassa) synttärisankari ei maksa omia yllätys illallisia.
Kuvassa vasemmalta oikealle: kokki "Big Daddy", Felicia, Bev, Sopy ja syntymäpäiväsankari Fakhry. (Kuvasta puuttuvat Heather, Jj ja toinen Bev.)
Otimme kaikki jotain grillistä, kokki tuli paikan päälle kokkaamaan ruoat ja tekemään pienen esityksen. Rakensi sipulirenkaista tulivuoren, heitteli meille katkaravun palasia suoraan suuhun (itse en saanut yhtään kiinni) sekä oli kova vitsailemaan.
Tähän paikkaan pieni tietoisku: Olen aina luullut/kuullut että täällä ollaan kovin siveitä eikä seksistä yleisesti puhuta. No ei päde meidän työpaikalla! Välillä korvat punaisena ja vatsa kipeänä naurusta kuuntelen muiden juttuja :D Todella härskejä naisia, ihanan suomalaista.
Minua on puraissut joku ihmeen keittiökärpänen täällä. Viimeksi tänään hääräsin tunti kaupalla keittiössä, aikaan saannoksina lihamureke, täytetyt tomaatit sekä costa ricalaista riisiä. Noita uunitomaatteja suosittelen kaikille, ovat aivan taivaallisia! Jopa Daniel piti niistä, vaikkei omien sanojensa mukaan pidä kypsennetyistä tomaateista :D Viime sunnuntaina tein jotain perisuomalaista: Karjalanpaistia. Daniel kutsui sitä Jewish foodiksi... Kaikki mikä on kastikkeen muodossa on Danielin mielestä Jewish food, tarkoittaa ns. "köyhien ruokaa". Nauroin että voi kuule, tätä riittää. Suomi on sellainen kastikeruokien luvattu maa, Daniel ei oikein ole tottunut sellaiseen. Välillä oikein on pyytänyt voisinko välillä kokata jotain "kuivaa" ruokaa. Mies parka. 
Meinasi melkein unohtua, ostettiin toinen auto viime viikon tiistaina. Helpotti elämää kummasti, ei tarvitse aamuisin nousta kuskaamaan tuota yhtä hyväkästä töihin. Vaikka en kauheasti saa nukuttua sen jälkeen, kun Daniel lähtee töihin. Uusi auto on sedan Ford Focus vuosimallia 2012, 2.0 litran koneella ja automaatti (tietysti). Lisäksi siinä on penkin lämmittimet, voi olla että joudutaan vaihtamaan autoja talven tullessa ;)Kauhean hyvä viikko on ollut, joka päivä vaan hymyilyttää. Onnellinen olo :) Elämä on aika ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti