Arkielämää

Neljä päivää töitä takana ja mukavaa on ollut. Rankalta on myös tuntunut kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen, uni on tullut iltaisin paljon nopeammin kuin aikaisemmin eikä ole paljon tarvinnut yöllä heräillä ja pyöriä sängyssä.

Kaksi ensimmäistä päivää oli koulutusta, talon tapojen ja käytäntöjen opettelua sekä kassajärjestelmään tutustumista. Keskiviikkona pääsin jo "buddy trainer" Felician kanssa myymälän puolelle, tavoitteena oppia missä mikäkin myymälässä sijaitsee. Siellä menin pienen käsiskannerin kanssa skannaillen tuotteita ja ruksien niitä yli sellaisesta listasta. Samalla myös opin miten auttaa miesten puku paidan sovituksessa ja kuinka mitataan kauluksen ja hihojen oikea pituus. Lisäksi opin kuinka mitataan naisten rintaliivien oikea koko, on muuten eri tyyli kuin Suomessa.

Perjantain olin Felician varjona, ensin puoli päivää "zoonerina" eli naisten osastolla pyörimässä; siistimme vaatepinoja ja henkareita, tervehdimme asiakkaita ja autoimme heitä apua tarvittaessa. Loppupäivän olimme naisten osaston kassalla ja pääsin palvelemaan ensimmäisiä asiakkaita. Tytöt nauroivat, kun minua jännitti kovasti, sanoivat ensimmäisen asiakkaan jälkeen että olen luonnonlahjakkuus :D

Paljon on muistettavaa; asiakasta täytyy tervehtiä ja pientä small talkia. Jokaisella asiakkaalla on mahdollisuus tehdä lahjoitus hyväntekeväisyyteen; sanotaan että ostosten summa on $23.43, kone kysyy haluaako asiakas lahjoittaa $0.57 hyväntekeväisyyteen ja pyöristää summan ylöspäin lähimpään täyteen dollariin. Hyväntekeväisyys kohde vaihtuu joka kuukausi, koulujen alun kunniaksi elokuun kohde on 4H ja lasten iltapäivätoiminta. Melkein jokainen asiakas tekee lahjoituksen, äkkiä ne sentit muuttuu dollareiksi. Lisäksi kassalla tehdään lisämyyntiä myymällä asiakkaille kaupan omaa luottokorttia. Lopuksi vielä olisi hyvä muistuttaa kuitin lopussa olevasta palautekyselystä, jonka asiakas voi tehdä netissä ja osallistua $500 lahjakortin arvontaan. Jos meidän myyjien nimi mainitaan kyselyissä positiivisesti saamme siitä jonkinlaisia pojoja.

Eilenkin (lauantaina) minun oli tarkoitus olla Felician kanssa, mutta perhesyistä hän ei päässytkään töihin. Siellä olin koko 8h päivän kassalla ja sain myytyä neljä uutta luottokorttia! Koko naistenosaston tavoite oli kolme korttia ja meitä myyjiä oli noin kymmenkunta päivän aikana töissä. Ensimmäisen kun sai tehtyä niin kynnys aleni huomattavasti :)

Pieni korjaus edelliseen postaukseen tauoista. Niitä onkin enemmän kuin aluksi luulin, luojan kiitos :) 6h ja alle päivistä saa yhden 15min kahvitauon, 6,5-7,45h päivistä saa 30min ruokiksen sekä 15min kahvitauon. 8h ja yli päivinä saa ruokatauon sekä kaksi kahvitaukoa.
Ensi viikolla on töitä tiistai-lauantai, katsotaan miten pärjään yksikseni ilman extra apuja. Kauppa on auki maanantai-lauantai klo 10-21 ja sunnuntaisin klo 12-18. Ilta- tai viikonloppulisiä ei ole, palkka maksetaan kahden viikon välein. Itse teen pääsääntöisesti päivävuoroa, tarpeen vaatiessa iltaa.

Ihanaa kun ei tarvitse enää päivät pitkät odotella, että Daniel tulee töistä kotiin. Torstaina kotiin töistä ajaessa, tuli oikein kunnolla sellainen olo että nyt elämä on täällä. Arki tullut meidänkin kotiin, katsotaan millaisiin uomiin se asettuu :)

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä takana, kyllä teki poikaa pitkästä aikaa! Olen viime viikot valittanut Danielille ettei öisin nukuta ja iltaisin kestää ikuisuuden että uni tulee. Daniel on taas tyypillinen mies; kaksi sekuntia ja tasainen tuhina. Ei ole tänä yönä vaaraa ettei uni tulisi :D

Meillä on edelleen käytössä vain yksi auto, toinen on kyllä ostoslistalla, mutta ainakin muutama viikko pitää luovia näin. Tämä tarkoitti tänä aamuna sitä, että nousin 6.45 ja kävin suihkussa, puin ja 7.05 lähdin ajamaan Danielia töihin jotta ehtii hyvissä ajoin klo 8 töihin. Aamuisin on aina ruuhkaa tuonne tukikohtaan mentäessä, joten siihen on hyvä varata aikaa. Unohtamatta sitä että herra hätähousu pelkää aina pahinta ja tuppaa olemaan ½h etuajassa joka paikassa :D Sitten hurautin takaisin kotiin meikkaamaan ja syömään aamupalaa. Se olikin melko hätäinen toimenpide, olin takaisin kotona klo 8.15 ja uudestaan ulkona ovesta klo 8.35. Työt alkoivat klo 9, mutta halusin olla ajoissa paikalla. Kurvasinkin ostarin parkkipaikalle klo 8.50 :) Työpäivä kesti 17.10 asti ja päivään mahtui vaikka kuinka paljon asiaa. Koulutus sisälsi vetäjän luentoa, videoita, pientä improa ja yhteiskeskustelua sekä tietokoneella kassan käytön ja toimintojen harjoittelua.

Suomessa kaupanalalla työskenteleville tiedoksi: täällä saa 8h päivästä 30min ruokatauon ja 6h päivässä yhden 15min tauon :D Että ei paljon tauoilla juhlita!
Huomenna vielä vähän tietokoneella puuhastelua ja takahuoneessa kassakoneella leikkimistä. Lounaan jälkeen menenkin sitten jo osastolle palloilemaan, katsomaan miten solmussa olen :)

Nyt kutsuu sänky, hyvää yötä!

Uusia tuulia

Viime kirjoituksessa kovasti manasin tuota meidän hellaa ja sen epäkäytännöllisyyttä, kun levykierukoiden alta ei voi puhdistaa valumia yms. No, kannatti avata suunsa ja valittaa myös Danielille. Kuinka ollakaan, kierukat lähtevät irti! Kuten myös niiden alla olevat metalli "kupit", jotka voi sitten pestä oikein perusteellisesti. Se siitä epäkäytännöllisyydestä :D

Olettekin varmaan jo Facebookista suurin osa lukeneet, että sain ensimmäisen työpaikan :) Kolme viikkoa taisin aktiivisesti töitä etsiä (suomalaiseen tapaan myös masentua jo monesti, kun HETI ei tärpännyt), kun viime viikon keskiviikkona tuli soitto JCPenneyn koulutusvastaavalta Evelyniltä. Ensin kyseli puhelimessa taustatietoja ja kertoi mitä heillä olisi tarjota ja miltä sellainen minusta kuulostaisi. Kun sanoin, että kuulostaa hyvältä niin sain kutsun haastatteluun. Ehdottivat ensin heti seuraavaa päivää eli torstaita, mutta Danielilla oli vielä kahden viikon koulutus kesken ja ei ollut autoa käytettävissä, joten kysyin että sopisiko jos tulisin perjantaina. Sovimme sitten perjantaiksi haastattelun klo 15. Ajattelin, että on varmaan nopea juttu, max 15min. Ensin Evelyn haastatteli minua 10-15min ja sitten vielä tavaratalon johtajan kanssa kävin juttelemassa. Koko homma kesti melkein 50min. Evelyn kyseli aivan perus kysymyksiä, kuinka toimisin asiakaspalvelutilanteissa yms. Tj kyseli ihan kummia; tulevaisuuden suunnitelmia, paljon sain Suomessa palkkaa ja kuinka se on verrattavissa tänne USAhan, muistanko jonkun hankalan asiakaspalvelutilanteen ja kuinka sen hoidin ja voisinko kuvailla sen hänelle jne. Suu kuivui niin pirusti, kun jännitti ja englanniksi piti selittää ja vaikuttaa vakuuttavalta :D
Lopuksi tj kertoi, että heillä on yksi toinen haastattelu vielä, että palaa asiaan kun ovat tehneet päätöksen. Perjantai iltana hieman ennen yhdeksää vilkaisin puhelinta, olivat soittaneet JCPenneyltä mutta olin unohtanut puhelimen äänettömälle haastattelun jälkeen. Soitin silti takaisin, koska liike on auki 21 asti. Sain puhelimen päähän Evelynin, joka sanoi että tj on varmaan yrittänyt tavoittaa minua, mutta ei ole enää paikalla. Siihen samaan Evelyn kertoi, että olettaa soiton koskevan työtarjousta. Olivat keskustelleet haastatteluista tj:n kanssa ja Evelyn oli sanonut tj:lle että hän haluaa palkata minut! Tj sattui olemaan kaupan avausvuorossa lauantaina, joten sovimme että yritän soittaa silloin klo 9 aikaan. No kauppahan aukesi vasta klo 10 ja minä olin epätoivoisesti 9 asti yrittänyt soittaa. Lopulta, soitimme samaan aikaan toisillemme 10 jälkeen :D Tj soitti ja tarjosi minulle myyjän paikkaa naisten pukeutumisesta (kenties myös alusvaatteista), alkuun 25h/viikossa ja aloitus jo tällä viikolla. Nyt tässä odotan soittoa Evelyniltä, koska virallisesti aloitan. Täällä on käytäntönä tehdä taustatarkistus ennen palkkaamista rikosrekisterin varalta, joten odottavat sitä ennen kuin soittavat. Itsehän tiedän ettei siellä mitään ole :)

Töiden lisäksi olisi tarkoitus palata koulun penkille ja täydentää Suomesta saatu tutkinto. Muutamaan kouluun olen hakenut; Columbia Southern University, Kansas State University ja olen jo valmiiksi Southwestern Collegen listoilla. Hain kahteen uuteen kouluun, koska Southwestern on suhteellisen kallis koulu. Paperisotaa taas käydään, Columbia haluaa toisenlaiset käännökset suomalaisesta todistuksesta kuin mitä minulla oli valmiiksi. Kyseiset käännökset maksavat lähemmäs $200, joten mietin tässä haluanko uusia teetättää. Kansas State ja Southwestern hyväksyvät nykyiset käännökset jotka minulla jo on. Eiköhän kaikki lutviudu pikku hiljaa paikoilleen :) Ja kuka tietää, kenties suuntaan kohti täysin uusia uranäkymiä ;)

Ruoanlaitto á la USA

 Ruoanlaitto, niinkin yksinkertainen asia kuin se on, voi osoittautua haastelliseksi uudenlaisissa olosuhteissa. Ensiksikin, ohessa kuvia asuntomme hellasta. Periaatteessa näyttää ihan samanlaiselta kuin suomalainenkin, mitä nyt hellan levyt tuollaisia ihme kierukoita. Asteikko levyissä menee Low-Medium-High liukuvalla asteikolla, ei sellaisella naksnaks systeemillä kuin usein Suomessa (tai ainakin oma vanha hellani :D ). Tehokkuus on myös aivan omaa luokkaansa, periaatteessa pärjää kun käyttää tuota medium tasoa ellei halua kiehauttaa jotain nopeasti. Muutamat ruoat ovat hieman kärähtäneet pinnalta ennen kuin ovat kypsyneet sisältä, kun olen "opetellut" hellan käyttöä...

 Puhtaanapito on muuten helppoa, levyt vain ovat kierukkamuotonsa ansiosta hieman epäkäytännöllisiä. Levyjen alle pääsee tippumaan muruja yms. sekä valumaan nestettä, jos jokin ehtii kiehahtaa yli. Levyt eivät irtoa, joten niiden alta ei käytännössä pysty puhdistamaan mitään. Luottakaa minuun, olen yrittänyt jo vaikka minkälaista kikka kolmosta. Hyvä etten ole saanut koko kierukkaa jo irtoamaan :D

Uuni on myös oma lukunsa. Se on huomattavasti kookkaampi kuin suomalaiset uunit. Lisäksi siinä on vain kolme eri toimintoa: Broil, Bake ja Timed bake. Ero on vain se kumpi vastus kuumenee, ylä vai ala. Viime viikonlopun kohokohta piti olla itsetehty pizza, kävin lauantaina kaupassa ja ostin ainekset. Kotiin päästyäni aloin kaivamaan uunipeltiä. Uunipelti ei ole täällä vakiovaruste, jos haluat tehdä pizzaa joudut ostamaan itse kaupasta pellin/uunilevyn johon sen laitat. Se siitä pizzasta, uusi yritys huomenna kunhan käyn ostamassa sen pirun pellin ensin :)

Se uunista. Sitten itse ruoka-aineet. Mitä löytyy melkein 100% varmuudella jokaisesta suomalaisesta jääkaapista? Ruokakermaa, on se sitten maito, kasvirasva, soija tai minkä tahansa pohjaista ja prosenttista vahvuudeltaan. Yllätys yllätys, täällä ei sellaista tuotetta ole. Ainoastaan täyskermaa ja jos alan sitä käyttämään aina ruokaa laitettaessa ollaan Danielin kanssa jouluun mennessä paisuttu kuin pullataikinat :D Maitotuotteiden (tai vastaavien) kirjo on muutenkin täällä sangen suppea. Maitoa kyllä on monenlaista ja erilaisia rasvaprosenttivaihtoehtoja on paljon enemmän kuin Suomessa. Lisäksi löytyy laktoositonta ja soijamaitoa. Maitoa voi myös ostaa gallonan kanistereissa :D Kuka ostaa 3.78 litran maitotölkkejä? Kyseiset tölkit ovat usein myös tarjouksessa; osta 5 kpl ja saat yhden ilmaiseksi. Sitten on half&half joka on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei missään nimessä sovi ruokakerman korvikkeeksi, koska on yhtä nestemäistä kuin maito. Sitä käytetäänkin yleensä kahvin kanssa tavallisen maidon sijasta. Ranskankermaa en myöskään ole kaupoissa nähnyt, mutta kermaviiliä onneksi löytyy. Tämän kevään aikana on Philadelphia tuorejuustomerkiltä tullut markkinoille Créme Bonjourin Cuisine tuotteita muistuttavia tuotteita nimellä Philadelphia cooking creme, luojan kiitos. Oikean aidon voin löytäminen on myös ollut sangen haastavaa kuten Jannin, Seren ja Kimin vieraillessa huomasimme.

Mitä suomalaisen tulee ikävä maailmalla? Ruisleipää, näkkileipää, lakritsia ja salmiakkia. Mutta ei hätiä mitiä! Vieraiden ollessa kylässä teimme road tripin Kansas cityyn ja aivan hotellin vieressä oli World Market niminen kauppa. Menimme kauppaan etsimään kokkiveitsiä Jannille, mutta mikä aarreaitta sieltä paljastuikaan! Sieltä löytyi Realin tapaista ruisleipää, Wasan erilaisia näkkileipiä, Pandan lakuja, suolakaloja ja monia muita ihanuuksia. Joten kun oikein koti-ikävä iskee ei muuta kuin Mustangin nokka kohti KC:tä ja ostoksille :) Lakritsia on onneksi tällä hetkellä kaapissa vielä kaksi pussia, kiitos Janni ja Sere tuliaisista!