Like sands through the hourglass...

Lokakuu. Kaksi kuukautta jouluun. Neljä kuukautta Yhdysvalloissa asumista. Minne aika rientää?!
Tänään Bloggeriin kirjautuessani olin aivan sata varma, että vasta viime viikolla kävin kirjoittelemassa kuulumisia. Erehdyin. Siitä on taas melkein kaksi viikkoa. Työ ja koulu pitävät niin kiireisinä. Väliin pitäisi vielä mahduttaa kotitöitä ja treenejä. Välillä tuntuu ettei 24 tuntia vuorokaudessa riitä. Entiseen verrattuna katson paljon vähemmän telkkaria, mikä ei suinkaan ole huono asia. Nukun myös huomattavasti enemmän, keskiverto yöunet ovat 8-9 tuntia. Ehkä rypytkin pysyvät poissa ;)

 Soiteltiin tänään taas äidin ja muun perheen kanssa Skypellä. Onneksi on kaikki nykyajan tekniikka, niin paljon helpompaa pitää yhteyttä. Kauheata jos pitäisi vaan puhelimella soitella (ja maksaa maltaita), puhumattakaan kirjeiden kirjoittamisesta! Äiti piti toissa viikolla Tupperware kutsut. Siitä huolimatta, että asun Tupperwaren luvatussa maassa tilasin äidin kautta muutamia juttuja. Lisäksi äiti tiedusteli haluaisinko mahdollisesti jotain häneltä joululahjaksi. Liiankin helposti sain aikaan pitkän listan asioita joita halusin tilata. Äiti on luvannut laittaa Tupperware lähetyksen mukana vähän suomalaisia herkkuja: lakritsia ja Fazerin sinistä. Ehkä se Fazerin sininen pehmittää tuon siipan niihin uusiin "helvetin purnukoihin" kuten hän asian ilmaisee :D Muutaman kerran väläytellyt että heittää ne roskiin tai polttaa takassa. Ilmaisin selkeästi, että jos sen tekee kokee PS3 ja/tai PS3 pelit karvaan kohtalon. Loppui muuten purnukoista urputtaminen. 

Tänään puhuttiin äidin kanssa muumimukeista. Keskustelun yhteydessä kävin keittiössä laskemassa omat mukini. Lähemmäs 30 niitä taitaa tuolla kaapissa olla. Hupsista. Tehtiin äidin kanssa tutkimusta mitkä mukit uupuvat, koska muutama koki karvaan kohtalon matkalaukun uumenissa muuton yhteydessä. Vakimallistosta tuntuu uupuvan ainoastaan Tuutikki-muki. Tuutikin lisäksi tämän hetkisellä ostoslistalla ovat Stockmannin 150-vuotisjuhlavuoden muumimuki sekä talvisesonki muki Talvimetsä. Vakoiluretki Iittalan-sivuille paljasti, että ensi vuonna saattaa tulla uudet Muumipeikko- ja Niiskuneiti-mukit. Nykyiset mallit ovat mallistossa vain tämän vuoden loppuun. Jänskää!

Vanha suihkuverho

Puhelun yhteydessä äiti pyysi, että esittelen taloa nettikameran avulla. Empä ollut tämän viikon viikkosiivousta vielä tehnyt ja sen äitikin huomasi ja mainitsi muutamaan otteeseen...

Hylly ennen lajittelijoita

Siitä innostuneena aloin puhelun jälkeen järjestelemään tavaroita. Päätin, että koska siipalla on nelipäiväinen viikonloppu saa hän huomenna vapaapäivän ratoksi hoitaa imuroinnin. Miksi mun pitäisi aina käyttää toinen kahdesta vapaasta koko huushollin siivoomiseen?
Tähän liittyen totesimme tänään Danielin kanssa, että sisempi suihkuverho kaipaa vaihtoa. Täällä vedessä on enemmän kalkkia (ja vaikka mitä mömmöjä) ja suihkuverho alkoi näyttämään epäilyttävältä. Lisäksi Daniel oli jostain kumman syystä haistanut(?!) verhoa ja kertoi, että se haisee pahalle. Luotin hänen sanaansa asiassa :D Päätimme siis lähteä Targetiin ostosreissulle, sanoin että voisin samalla etsiä pientä koria tms. johon laittaa tavaroita kylpyhuoneen hyllyllä. Lopputuloksena oli kaksi uutta suihkuverhoa, uudet käsipyyhkeet jotka sopivat uuden suihkuverhon kanssa, uusi kylpymatto (vai miksi sitä kutsutaan?) sekä kaksi hienoa lajittelijaa joihin laittaa tavarat hyllyillä. Tarvitsen vielä yhden lajittelijan lisää, jotta saan meikit myös kylpyhuoneeseen. Eikö piristänyt mukavasti kylpyhuoneen ilmettä?

Uusi suihkuverho, matto ja pyyhe

Tavarat lajittelijoissa.

 (Pahoittelut kuvien hyvin epäonnistuneesta sommittelusta. Ohjelma ei ollut yhteistyökykyinen.)

Vaatekaappi paisuu

Taas vierähti kaksi ja puoli viikkoa, vaikka niin vannoin kirjoittavani useammin :) Noh, onpahan ainakin jotakin kirjoitettavaa taasen.

Työskentely vaatekaupassa aiheuttaa lieve ilmiön kotona: vaatevarasto on kasvanut varmaan jo kolmanneksen aloitettuani JCP:llä. Positiivista on, että ennen eilistä kaikki vaatteet on ollut alesta. Ihania värejä, ei pelkästään mustaa. Tällä viikolla ostin kaksi paitaa alesta, maksoin niistä yhteensä $8 :D Työn lomassa on helppo tehdä löytöjä, kun järjestelee alerekkejä ja ottaa vastaan asiakkaiden palautuksia. Osa palautuksista on nettikaupasta tilattuja ja osa muista (isommista) myymälöistä. Kaikki palautuksena tulevat vaatteet jota meidän myymälä ei tarjoa alennetaan automaattisesti -50%, josta työntekijät saavat vielä henkilökunta-alennuksen -25%. Ihanan edullista! Lisäksi tein eilen havainnon, että olen täällä "normaalin" kokoinen (36DD) mitä rintaliiveihin tulee ja pystyn ostamaan liivit henkilökunta-alennuksen kera meidän kaupasta. Ostin eilen kolmet tosi hienot liivit ja maksoin niistä yhteensä $45! Suomessa meni saman verran yksiin liiveihin.

Tein tällä viikolla jotain täysin mulle ennenkuulumatonta. Rakennekynnet ovat tiessään. Hieman olen hukassa seitsemän vuoden jälkeen omien kynsien kanssa, mutta en löytänyt täältä mieleistä kynsien tekijää/hintaa minkä olisin valmis niistä maksamaan. Pieni piheys on myös iskenyt, kun ei enää ole omat tulot niin suuret. Paljon kivempi ostella uusia vaatteita niilläkin rahoilla :D

Johtuen mun uudesta työpaikasta, ei päästä jouluksi Danielin vanhempien luokse. Vähän harmittaa, Danielia varsinkin, mutta ei voi mitään. Daniel ei oo ollu joulua kotona kolmeen vuoteen ja tänä vuonna sen paras kaveri, veli ja koko poppoo on samassa paikassa.Täällä vähittäiskaupassa alkaa kiireinen aika Kiitospäivänä ja siitä aina Uuteen Vuoteen saakka on kaikki työntekijät töissä, lomia ei myönnetä. Tästä johtuen päätin, että teen meille sitten joulun tänne :) Äitiä pyysin jo lähettämään ohjeet porkkana- ja lanttulaatikkoon, onneksi on viime vuodet niitä kimpassa väkerretty niin pitäisi meikäläiseltäkin onnistua. Kunhan vaan jostain löydän lanttuja... Lantun englanninkielinen nimi on muuten rutabaga, vähän on hassu nimi. Daniel repes kun kirjotin Googleen "where to buy rutabaga". Tuoreena en vielä löytänyt, mikä olisi se ihanteellisin vaihtoehto. Walmart ei koskaan petä, sieltä löytyi säilöttyjä keitettyjä lanttukuutioita. Jos en muualta tuoreena löydä niin täytyy soveltaa ja ostaa niitä, saa nähdä millaisen lanttulaatikon aikaan saan. Lisäksi Daniel tykkäs viime jouluna sillistä joten pyysin äidiltä ohjeen siihenkin. Sitten vähän graavilohta, kinkkua ja pipareita ni johan alkaa tuntua joululta :)




On täällä ollessa tullut tehtyä kaikkea kummallista keittiössä. Daniel on tottunut syömään kaikkea outoa, kaupassa aina hiplailemassa maksaa, munuaisia, mahalaukkua, lehmänkieltä ja mitä lie sisälmyksiä. Itse en maksasta pidä, mutta siipan toiveesta sitä kokkasin maksaa sipulin kera ja erinomaisin tuloksin vieläpä. Seuraavana listalla on tehdä sitä lehmän kieltä, äidiltä siihenkin ohjeen sain. Omassa lapsuudessa äiti on possun ja vasikan kieltä keitellyt, oikein hyvää leivän päällisenä. Paljon on ruokaa tullut laitettua, joka päivä on molemmilla lounas mukana töissä ettei tarvitse käydä ostamassa. Tietääpähän ainakin mitä sitä suuhunsa laittaa, hirveesti kaikilla kaikkea roskaa eväänä töissä. Pieniä sipsipusseja, pikaruokaa jne. Usein kateellisena kysyvät mitä mulla on eväänä kun eväspurkkeja availen. Aikaisemmin olen maininnut kuinka työpaikalle roudaavat koko ajan kaikkia herkkuja, tässä esimerkki viime viikonlopusta kun työpaikka tarjosi pizzaa. Kevyet 10 laatikkoa tilattiin päivällä ja 5 lisää iltavuoroa varten.

Ollaan yritetty syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän. Danielkin liittyi tällä viikolla kuntosalille, ahkerasti ollaan käyty. Otin sellasen kolmen kerran personal trainer paketin, saa vähän vaihtelua omiin treeneihin. Hinta ei ollut paha, $99, ja sain pienen "maistiaisen" millaista treeniä tiedossa ennen kuin sen otin. Aika rankkaa menoa, ihan uusia liikkeitä ja juttuja mutta tosi kivaa ja tehokasta.

Koulu alkaa huomenna, katsotaan miten alkaa sujumaan. Liiketalouden tutkinto olisi tarkoitus täydentää, tosin ihan varma en ole että tarvitsenko sittenkin enemmän kursseja kuin aluksi luulin saadakseni tutkinnon täällä voimaan. Se selviää muutaman viikon päästä, saattaa olla että vaihdan alaa jos hirveästi täytyy kursseja käydä. Online koulu on kätevä, tosin on siinä oma hommansa tehdä kotoota käsin. Täytyy osoittaa aktiivisuutensa muuten kuin luokassa istumalla.

Eiköhän tässä taas, palataan asiaan ensi viikolla!

Kauheasti asiaa

Onko siitä todella kaksi viikkoa, kun viimeksi kävin täällä kirjoittamassa? Aika rientää niin nopeasti, itsestä tuntuu että vasta viime viikolla kävin kirjoittelemassa. En oikein tiedä mistä sitä aloittaisi, niin paljon on asiaa :)

Liityin heinäkuun lopussa lähimpänä kotia olevaan kuntosaliin, Max Fitnesiin. Koska Daniel on armeijassa saan alennusta jäsenyydestä, kuukausimaksu on $35. Halpaa kuin saippua kun vertaa mitä kuntosalijäsenyys Suomessa maksaa, ilman armeija-alennusta on hinta $40/kk. Tällä ja viime viikolla on tullut käytyä ahkerasti, varsinkin, kun työpaikalla tavattu uusi tuttavuus Felicia liittyi viime viikolla samalle salille ja sain treenikaverin. Tänään piti olla ns. arviointi ohjaus personal trainerin kanssa, mutta oli sattunut joku sekaannus buukkausten kanssa ja uusi yritys ensi maanantaina. Ainut este minun ja ensi kesän bikinivartalon välissä on se mitä menee suusta alas treenien välissä :D

Työpaikka: mikä ihana asia :D Sieltä olen saanut uusia ystäviä, tulon lähteen ja jotain mikä pitää järjissä. Tutustuin heti ensimmäisellä viikolla Feliciaan joka toimi ns. buddy trainerina ensimmäisten päivien jälkeen. Meillä on paljon yhteistä: Felicia on myös naimisissa sotilaan kanssa ja komennus Ft. Rileyssä toi heidät tänne Manhattanille tämän vuoden helmikuussa. He ovat olleet naimisissa 1,5 vuotta, josta vuoden mies oli komennuksella Irakissa. Felicia siirtyi sisäisellä siirrolla JCPenneyn yhdestä Phoenixin myymälästä tänne Manhattanille, ollut kuulemma firman palveluksessa jo 5 vuotta. Sain jopa Danielin lähtemään "pariskuntatreffeille" viime perjantaina, mentiin yhdessä elokuviin katsastamaan uusi elokuva Lawless. Danielilla on ennakkoluuloja armeijaihmisiä kohtaan ja sen kyllä huomasi... Tapasimme teatterilla ja ostimme leffaeväät, Felicia esitteli miehensä, itseltäni meni tilanne hieman ohi koska tapasimme kassalla. Kun olimme päässeet istumaan meni keskustelu suurin piirtein näin:
Felician mies Billy Danielille: Mitä teet armeijassa?
Daniel: Polttoainemies.
Hetken hiljaisuus.
Billy: Mitä pidät armeijassa työskentelystä?
Daniel: Ihan jees.
Ja siinä se. Ei terve että hävetti. Kotimatkalla mainitsin asiasta, kysyin miksi Daniel ei kysynyt mitä Billy tekee armeijassa yms. Vastaus: "Sä jo kerroit mitä se siellä tekee." :D En voinut muuta kuin nauraa ja todeta, että eihän Billy sitä voinut tietää että minä olen jo sen Danielille kertonut. Miehet. Elokuva oli muuten erinomainen, suosittelen kaikille. Mentiin yhdessä Felician kanssa sunnuntaina salille, Felicia kysyi onko Daniel aina niin harva sanainen :D Lupasin, että ensi kerralla puhuu enemmän. Meillä on suunnitelmissa lähteä yhdessä ulos joku viikonloppu.

Maanantaina oli yhden työkaverin 50-vuotissynttärit. Veimme hänet eilen syömään paikalliseen japanilaiseen Umi ravintolaan. Mahtavaa päästä pitkästä aikaa ulos pelkästään tyttöjen/naisten voimin! Synttärisankari luuli menevänsä kahdestaan syömään Felician kanssa, mikä yllätys olikaan että meitä oli kuusi muuta työkaveria siellä odottamassa. Synttärisankari sattuu olemaan alunperin kotoisin Iranista, mutta hän on asunut täällä yli 30 vuotta ja ollut töissä JCP:llä yli 14 vuotta. No, illan lopuksi kun lasku tuli HÄN nappasi sen ja yritti/meni maksamaan koko kahdeksan hengen poppoon ravintola laskun! Kyseiseen tapahtumaan sisältyi muutama käsirysy ja sanaharkka, me kun pistimme kaikki vastaan parhaamme mukaan. Synttärisankari ilmoitti, että hänen maassaan näin on tapana. Me ilmoitimme, että täällä Amerikassa (ja muualla maailmassa) synttärisankari ei maksa omia yllätys illallisia.


Kuvassa vasemmalta oikealle: kokki "Big Daddy", Felicia, Bev, Sopy ja syntymäpäiväsankari Fakhry. (Kuvasta puuttuvat Heather, Jj ja toinen Bev.)

Otimme kaikki jotain grillistä, kokki tuli paikan päälle kokkaamaan ruoat ja tekemään pienen esityksen. Rakensi sipulirenkaista tulivuoren, heitteli meille katkaravun palasia suoraan suuhun (itse en saanut yhtään kiinni) sekä oli kova vitsailemaan.

Tähän paikkaan pieni tietoisku: Olen aina luullut/kuullut että täällä ollaan kovin siveitä eikä seksistä yleisesti puhuta. No ei päde meidän työpaikalla! Välillä korvat punaisena ja vatsa kipeänä naurusta kuuntelen muiden juttuja :D Todella härskejä naisia, ihanan suomalaista.


Minua on puraissut joku ihmeen keittiökärpänen täällä. Viimeksi tänään hääräsin tunti kaupalla keittiössä, aikaan saannoksina lihamureke, täytetyt tomaatit sekä costa ricalaista riisiä. Noita uunitomaatteja suosittelen kaikille, ovat aivan taivaallisia! Jopa Daniel piti niistä, vaikkei omien sanojensa mukaan pidä kypsennetyistä tomaateista :D Viime sunnuntaina tein jotain perisuomalaista: Karjalanpaistia. Daniel kutsui sitä Jewish foodiksi... Kaikki mikä on kastikkeen muodossa on Danielin mielestä Jewish food, tarkoittaa ns. "köyhien ruokaa". Nauroin että voi kuule, tätä riittää. Suomi on sellainen kastikeruokien luvattu maa, Daniel ei oikein ole tottunut sellaiseen. Välillä oikein on pyytänyt voisinko välillä kokata jotain "kuivaa" ruokaa. Mies parka.

Meinasi melkein unohtua, ostettiin toinen auto viime viikon tiistaina. Helpotti elämää kummasti, ei tarvitse aamuisin nousta kuskaamaan tuota yhtä hyväkästä töihin. Vaikka en kauheasti saa nukuttua sen jälkeen, kun Daniel lähtee töihin. Uusi auto on sedan  Ford Focus vuosimallia 2012, 2.0 litran koneella ja automaatti (tietysti). Lisäksi siinä on penkin lämmittimet, voi olla että joudutaan vaihtamaan autoja talven tullessa ;)

Kauhean hyvä viikko on ollut, joka päivä vaan hymyilyttää. Onnellinen olo :) Elämä on aika ihanaa!

Arkielämää

Neljä päivää töitä takana ja mukavaa on ollut. Rankalta on myös tuntunut kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen, uni on tullut iltaisin paljon nopeammin kuin aikaisemmin eikä ole paljon tarvinnut yöllä heräillä ja pyöriä sängyssä.

Kaksi ensimmäistä päivää oli koulutusta, talon tapojen ja käytäntöjen opettelua sekä kassajärjestelmään tutustumista. Keskiviikkona pääsin jo "buddy trainer" Felician kanssa myymälän puolelle, tavoitteena oppia missä mikäkin myymälässä sijaitsee. Siellä menin pienen käsiskannerin kanssa skannaillen tuotteita ja ruksien niitä yli sellaisesta listasta. Samalla myös opin miten auttaa miesten puku paidan sovituksessa ja kuinka mitataan kauluksen ja hihojen oikea pituus. Lisäksi opin kuinka mitataan naisten rintaliivien oikea koko, on muuten eri tyyli kuin Suomessa.

Perjantain olin Felician varjona, ensin puoli päivää "zoonerina" eli naisten osastolla pyörimässä; siistimme vaatepinoja ja henkareita, tervehdimme asiakkaita ja autoimme heitä apua tarvittaessa. Loppupäivän olimme naisten osaston kassalla ja pääsin palvelemaan ensimmäisiä asiakkaita. Tytöt nauroivat, kun minua jännitti kovasti, sanoivat ensimmäisen asiakkaan jälkeen että olen luonnonlahjakkuus :D

Paljon on muistettavaa; asiakasta täytyy tervehtiä ja pientä small talkia. Jokaisella asiakkaalla on mahdollisuus tehdä lahjoitus hyväntekeväisyyteen; sanotaan että ostosten summa on $23.43, kone kysyy haluaako asiakas lahjoittaa $0.57 hyväntekeväisyyteen ja pyöristää summan ylöspäin lähimpään täyteen dollariin. Hyväntekeväisyys kohde vaihtuu joka kuukausi, koulujen alun kunniaksi elokuun kohde on 4H ja lasten iltapäivätoiminta. Melkein jokainen asiakas tekee lahjoituksen, äkkiä ne sentit muuttuu dollareiksi. Lisäksi kassalla tehdään lisämyyntiä myymällä asiakkaille kaupan omaa luottokorttia. Lopuksi vielä olisi hyvä muistuttaa kuitin lopussa olevasta palautekyselystä, jonka asiakas voi tehdä netissä ja osallistua $500 lahjakortin arvontaan. Jos meidän myyjien nimi mainitaan kyselyissä positiivisesti saamme siitä jonkinlaisia pojoja.

Eilenkin (lauantaina) minun oli tarkoitus olla Felician kanssa, mutta perhesyistä hän ei päässytkään töihin. Siellä olin koko 8h päivän kassalla ja sain myytyä neljä uutta luottokorttia! Koko naistenosaston tavoite oli kolme korttia ja meitä myyjiä oli noin kymmenkunta päivän aikana töissä. Ensimmäisen kun sai tehtyä niin kynnys aleni huomattavasti :)

Pieni korjaus edelliseen postaukseen tauoista. Niitä onkin enemmän kuin aluksi luulin, luojan kiitos :) 6h ja alle päivistä saa yhden 15min kahvitauon, 6,5-7,45h päivistä saa 30min ruokiksen sekä 15min kahvitauon. 8h ja yli päivinä saa ruokatauon sekä kaksi kahvitaukoa.
Ensi viikolla on töitä tiistai-lauantai, katsotaan miten pärjään yksikseni ilman extra apuja. Kauppa on auki maanantai-lauantai klo 10-21 ja sunnuntaisin klo 12-18. Ilta- tai viikonloppulisiä ei ole, palkka maksetaan kahden viikon välein. Itse teen pääsääntöisesti päivävuoroa, tarpeen vaatiessa iltaa.

Ihanaa kun ei tarvitse enää päivät pitkät odotella, että Daniel tulee töistä kotiin. Torstaina kotiin töistä ajaessa, tuli oikein kunnolla sellainen olo että nyt elämä on täällä. Arki tullut meidänkin kotiin, katsotaan millaisiin uomiin se asettuu :)

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivä takana, kyllä teki poikaa pitkästä aikaa! Olen viime viikot valittanut Danielille ettei öisin nukuta ja iltaisin kestää ikuisuuden että uni tulee. Daniel on taas tyypillinen mies; kaksi sekuntia ja tasainen tuhina. Ei ole tänä yönä vaaraa ettei uni tulisi :D

Meillä on edelleen käytössä vain yksi auto, toinen on kyllä ostoslistalla, mutta ainakin muutama viikko pitää luovia näin. Tämä tarkoitti tänä aamuna sitä, että nousin 6.45 ja kävin suihkussa, puin ja 7.05 lähdin ajamaan Danielia töihin jotta ehtii hyvissä ajoin klo 8 töihin. Aamuisin on aina ruuhkaa tuonne tukikohtaan mentäessä, joten siihen on hyvä varata aikaa. Unohtamatta sitä että herra hätähousu pelkää aina pahinta ja tuppaa olemaan ½h etuajassa joka paikassa :D Sitten hurautin takaisin kotiin meikkaamaan ja syömään aamupalaa. Se olikin melko hätäinen toimenpide, olin takaisin kotona klo 8.15 ja uudestaan ulkona ovesta klo 8.35. Työt alkoivat klo 9, mutta halusin olla ajoissa paikalla. Kurvasinkin ostarin parkkipaikalle klo 8.50 :) Työpäivä kesti 17.10 asti ja päivään mahtui vaikka kuinka paljon asiaa. Koulutus sisälsi vetäjän luentoa, videoita, pientä improa ja yhteiskeskustelua sekä tietokoneella kassan käytön ja toimintojen harjoittelua.

Suomessa kaupanalalla työskenteleville tiedoksi: täällä saa 8h päivästä 30min ruokatauon ja 6h päivässä yhden 15min tauon :D Että ei paljon tauoilla juhlita!
Huomenna vielä vähän tietokoneella puuhastelua ja takahuoneessa kassakoneella leikkimistä. Lounaan jälkeen menenkin sitten jo osastolle palloilemaan, katsomaan miten solmussa olen :)

Nyt kutsuu sänky, hyvää yötä!

Uusia tuulia

Viime kirjoituksessa kovasti manasin tuota meidän hellaa ja sen epäkäytännöllisyyttä, kun levykierukoiden alta ei voi puhdistaa valumia yms. No, kannatti avata suunsa ja valittaa myös Danielille. Kuinka ollakaan, kierukat lähtevät irti! Kuten myös niiden alla olevat metalli "kupit", jotka voi sitten pestä oikein perusteellisesti. Se siitä epäkäytännöllisyydestä :D

Olettekin varmaan jo Facebookista suurin osa lukeneet, että sain ensimmäisen työpaikan :) Kolme viikkoa taisin aktiivisesti töitä etsiä (suomalaiseen tapaan myös masentua jo monesti, kun HETI ei tärpännyt), kun viime viikon keskiviikkona tuli soitto JCPenneyn koulutusvastaavalta Evelyniltä. Ensin kyseli puhelimessa taustatietoja ja kertoi mitä heillä olisi tarjota ja miltä sellainen minusta kuulostaisi. Kun sanoin, että kuulostaa hyvältä niin sain kutsun haastatteluun. Ehdottivat ensin heti seuraavaa päivää eli torstaita, mutta Danielilla oli vielä kahden viikon koulutus kesken ja ei ollut autoa käytettävissä, joten kysyin että sopisiko jos tulisin perjantaina. Sovimme sitten perjantaiksi haastattelun klo 15. Ajattelin, että on varmaan nopea juttu, max 15min. Ensin Evelyn haastatteli minua 10-15min ja sitten vielä tavaratalon johtajan kanssa kävin juttelemassa. Koko homma kesti melkein 50min. Evelyn kyseli aivan perus kysymyksiä, kuinka toimisin asiakaspalvelutilanteissa yms. Tj kyseli ihan kummia; tulevaisuuden suunnitelmia, paljon sain Suomessa palkkaa ja kuinka se on verrattavissa tänne USAhan, muistanko jonkun hankalan asiakaspalvelutilanteen ja kuinka sen hoidin ja voisinko kuvailla sen hänelle jne. Suu kuivui niin pirusti, kun jännitti ja englanniksi piti selittää ja vaikuttaa vakuuttavalta :D
Lopuksi tj kertoi, että heillä on yksi toinen haastattelu vielä, että palaa asiaan kun ovat tehneet päätöksen. Perjantai iltana hieman ennen yhdeksää vilkaisin puhelinta, olivat soittaneet JCPenneyltä mutta olin unohtanut puhelimen äänettömälle haastattelun jälkeen. Soitin silti takaisin, koska liike on auki 21 asti. Sain puhelimen päähän Evelynin, joka sanoi että tj on varmaan yrittänyt tavoittaa minua, mutta ei ole enää paikalla. Siihen samaan Evelyn kertoi, että olettaa soiton koskevan työtarjousta. Olivat keskustelleet haastatteluista tj:n kanssa ja Evelyn oli sanonut tj:lle että hän haluaa palkata minut! Tj sattui olemaan kaupan avausvuorossa lauantaina, joten sovimme että yritän soittaa silloin klo 9 aikaan. No kauppahan aukesi vasta klo 10 ja minä olin epätoivoisesti 9 asti yrittänyt soittaa. Lopulta, soitimme samaan aikaan toisillemme 10 jälkeen :D Tj soitti ja tarjosi minulle myyjän paikkaa naisten pukeutumisesta (kenties myös alusvaatteista), alkuun 25h/viikossa ja aloitus jo tällä viikolla. Nyt tässä odotan soittoa Evelyniltä, koska virallisesti aloitan. Täällä on käytäntönä tehdä taustatarkistus ennen palkkaamista rikosrekisterin varalta, joten odottavat sitä ennen kuin soittavat. Itsehän tiedän ettei siellä mitään ole :)

Töiden lisäksi olisi tarkoitus palata koulun penkille ja täydentää Suomesta saatu tutkinto. Muutamaan kouluun olen hakenut; Columbia Southern University, Kansas State University ja olen jo valmiiksi Southwestern Collegen listoilla. Hain kahteen uuteen kouluun, koska Southwestern on suhteellisen kallis koulu. Paperisotaa taas käydään, Columbia haluaa toisenlaiset käännökset suomalaisesta todistuksesta kuin mitä minulla oli valmiiksi. Kyseiset käännökset maksavat lähemmäs $200, joten mietin tässä haluanko uusia teetättää. Kansas State ja Southwestern hyväksyvät nykyiset käännökset jotka minulla jo on. Eiköhän kaikki lutviudu pikku hiljaa paikoilleen :) Ja kuka tietää, kenties suuntaan kohti täysin uusia uranäkymiä ;)

Ruoanlaitto á la USA

 Ruoanlaitto, niinkin yksinkertainen asia kuin se on, voi osoittautua haastelliseksi uudenlaisissa olosuhteissa. Ensiksikin, ohessa kuvia asuntomme hellasta. Periaatteessa näyttää ihan samanlaiselta kuin suomalainenkin, mitä nyt hellan levyt tuollaisia ihme kierukoita. Asteikko levyissä menee Low-Medium-High liukuvalla asteikolla, ei sellaisella naksnaks systeemillä kuin usein Suomessa (tai ainakin oma vanha hellani :D ). Tehokkuus on myös aivan omaa luokkaansa, periaatteessa pärjää kun käyttää tuota medium tasoa ellei halua kiehauttaa jotain nopeasti. Muutamat ruoat ovat hieman kärähtäneet pinnalta ennen kuin ovat kypsyneet sisältä, kun olen "opetellut" hellan käyttöä...

 Puhtaanapito on muuten helppoa, levyt vain ovat kierukkamuotonsa ansiosta hieman epäkäytännöllisiä. Levyjen alle pääsee tippumaan muruja yms. sekä valumaan nestettä, jos jokin ehtii kiehahtaa yli. Levyt eivät irtoa, joten niiden alta ei käytännössä pysty puhdistamaan mitään. Luottakaa minuun, olen yrittänyt jo vaikka minkälaista kikka kolmosta. Hyvä etten ole saanut koko kierukkaa jo irtoamaan :D

Uuni on myös oma lukunsa. Se on huomattavasti kookkaampi kuin suomalaiset uunit. Lisäksi siinä on vain kolme eri toimintoa: Broil, Bake ja Timed bake. Ero on vain se kumpi vastus kuumenee, ylä vai ala. Viime viikonlopun kohokohta piti olla itsetehty pizza, kävin lauantaina kaupassa ja ostin ainekset. Kotiin päästyäni aloin kaivamaan uunipeltiä. Uunipelti ei ole täällä vakiovaruste, jos haluat tehdä pizzaa joudut ostamaan itse kaupasta pellin/uunilevyn johon sen laitat. Se siitä pizzasta, uusi yritys huomenna kunhan käyn ostamassa sen pirun pellin ensin :)

Se uunista. Sitten itse ruoka-aineet. Mitä löytyy melkein 100% varmuudella jokaisesta suomalaisesta jääkaapista? Ruokakermaa, on se sitten maito, kasvirasva, soija tai minkä tahansa pohjaista ja prosenttista vahvuudeltaan. Yllätys yllätys, täällä ei sellaista tuotetta ole. Ainoastaan täyskermaa ja jos alan sitä käyttämään aina ruokaa laitettaessa ollaan Danielin kanssa jouluun mennessä paisuttu kuin pullataikinat :D Maitotuotteiden (tai vastaavien) kirjo on muutenkin täällä sangen suppea. Maitoa kyllä on monenlaista ja erilaisia rasvaprosenttivaihtoehtoja on paljon enemmän kuin Suomessa. Lisäksi löytyy laktoositonta ja soijamaitoa. Maitoa voi myös ostaa gallonan kanistereissa :D Kuka ostaa 3.78 litran maitotölkkejä? Kyseiset tölkit ovat usein myös tarjouksessa; osta 5 kpl ja saat yhden ilmaiseksi. Sitten on half&half joka on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei missään nimessä sovi ruokakerman korvikkeeksi, koska on yhtä nestemäistä kuin maito. Sitä käytetäänkin yleensä kahvin kanssa tavallisen maidon sijasta. Ranskankermaa en myöskään ole kaupoissa nähnyt, mutta kermaviiliä onneksi löytyy. Tämän kevään aikana on Philadelphia tuorejuustomerkiltä tullut markkinoille Créme Bonjourin Cuisine tuotteita muistuttavia tuotteita nimellä Philadelphia cooking creme, luojan kiitos. Oikean aidon voin löytäminen on myös ollut sangen haastavaa kuten Jannin, Seren ja Kimin vieraillessa huomasimme.

Mitä suomalaisen tulee ikävä maailmalla? Ruisleipää, näkkileipää, lakritsia ja salmiakkia. Mutta ei hätiä mitiä! Vieraiden ollessa kylässä teimme road tripin Kansas cityyn ja aivan hotellin vieressä oli World Market niminen kauppa. Menimme kauppaan etsimään kokkiveitsiä Jannille, mutta mikä aarreaitta sieltä paljastuikaan! Sieltä löytyi Realin tapaista ruisleipää, Wasan erilaisia näkkileipiä, Pandan lakuja, suolakaloja ja monia muita ihanuuksia. Joten kun oikein koti-ikävä iskee ei muuta kuin Mustangin nokka kohti KC:tä ja ostoksille :) Lakritsia on onneksi tällä hetkellä kaapissa vielä kaksi pussia, kiitos Janni ja Sere tuliaisista!

Työnhaku ja sen haasteet

Kolmas työhakemus lähetetty hetki sitten, mutta voi herran jestas että se vaati kaikennäköstä lomaketta ja lisuketta! Ensiksikin, jotta tänne tultuani pystyin aloittamaan työnhaun piti minun saada seuraavat asiakirjat: Green card (tuli kolmessa viikossa, 6-8 viikon sijaan), sosiaaliturvatunnus (piti tulla kolmessa viikossa, ei näkynyt, kävin pyytämässä ja tuli yhdessä viikossa) sekä USAlainen ajokortti. Ajokortin saamiseksi piti tehdä näkötesti, kirjallinen ja ajokoe. Kaikesta jännittämisestä huolimatta meni kirjallinen läpi ensimmäisellä yrittämällä (24/25 oikein) ja ajokoe se vasta vitsi olikin :D Täti ajelutti minua n. 5min, suurin piirtein korttelin ympäri ja totesi: "Sehän meni hyvin, tule sisälle ja viimeiselle tiskille niin annan väliaikaisen ajokortin.".

Ensimmäisen työhakemuksen pistin viime viikolla, Administrative Assistant lähikaupungin sairaalaan. Siihen riitti avoin hakemus ja CV. Toisen hakemuksen laitoin viime perjantaina vastaanottovirkailija eläinlääkäriasemalla, se vaati CV:n ja online kyselyn täyttämisen missä oli kummallisia valitse parhaiten sinua kuvaava vaihtoehto -kysymyksiä. No tämä viimeisin Child and Youth Program Assistant vaati samanlaisen kyselyn, CV:n, avoimen hakemuksen, lukion päättötodistuksen ja tämän lisäksi kolme erilaista virallista valtion kaavaketta. Kaavakkeethan piti allekirjoittaa, joten ensin täytin ne, tulostin, allekirjoitin ja skannasin. Koko hakemuksen laitto sähköisesti kesti n. 2h. Toivottavasti pian löytyy työpaikka, alkaa kärsivällisyys suomitytöllä loppua. Minä kun luulin, että suomalaiset on byrokraattisia.
Täällä ei kiva Mervi soittele perään, että on nähnyt hakemuksen ja CV:n netissä, enkö tulisi haastatteluun :D

No se siitä, piti päästä vähän purkamaan, kun ei tuo siippa aina ihan ymmärrä mistä mä keuhkoon. Kivaakin mahtuu meidän arkeen, perjantaina käytiin opiskelujoiden suosimassa Aggievillessä muutamalla drinksulla ja lauantaina oli road trip Kansas Cityyn. Siellä oli kaksi päiväinen Global Dance Festival konemusiikkitapahtuma, Daniel on kova fani ja en itsekkään pistä genreä pahakseni :) Itse olin ensikertalainen tällaisessa tapahtumassa ja oli ihan SAIRAAN hauskaa! Tanssittiin koko ilta, hiki vaan virtasi. Seuraavat kaksi viikonloppua onkin sitten hiljaiseloa, Danielilla alkaa kahden viikon koulutus perjantaina. Joka päivä klo 6.30-19.00 pitää olla riehumassa tukikohdassa. Onni onnettomuudessa, alunperin oli tarkoitus että Daniel joutuu lähtemään toiseen osavaltioon ja toiseen tukikohtaan. Pääsee ainakin yöksi kotiin :) Saattaa olla että kaatuu suoraan suihkun ja ruoan kautta sänkyyn, mutta eipähän tartte yksin nukkua. Danielille on myös lupailtu yllennystä kyseisen koulutuksen päätteeksi, mikä on aina hyvä asia :) Minä se täällä sitten touhuan menemään yksin pari viikkoa. Kuten kunnon kotivaimo laitan ruokaa, siivoan ja pesen pyykkiä. NIIN VARMAAN! Löllöttelen altaalla ja käyn salilla, ei se mies väsyneenä huomaa jos on vähän sotkusta ;)

Eiköhän tässä taas, ensi kerralla valaisen ruoanlaiton haasteita täällä rapakon toisella puolella.

1. Luku uudella mantereella

Melkein kuusi viikkoa takana uutta elämää uudella mantereella. Voin kertoa, että aika on mennyt kuin hujauksessa, vaikka ei se päivittäin ole siltä tuntunut.

Lähtö armaasta kotimaasta tapahtui siis perjantaina 8.6.2012. Ensimmäiset kaksi viikkoa menivät huomaamatta, pieniä asioita hoidellessa. Kahden viikon jälkeen saapuivat ensimmäiset vieraat; Janni, Sere ja Kimi. Kiitos vieraille, kun piditte seuraa ja saatiin vähän vipinää meidänkin elämään. Daniel oli jo niin kaavoihinsa kangistunut, kuulemma yksinäisen "poikamieselämän" ja vaimon kotiin odottelun johdosta. Miehille kun riittää koppa kaljaa, pehmeä sohva ja jonkin sortin pelikonsoli (mieluiten langattomalla ohjaimella), unohtamatta kännykän pikavalintoihin tallennettua pizzataxin numeroa :D

Vieraat viihtyivät nurkissa kaksi ja puoli viikkoa; siinä ajassa ehdittiin touhuta monenlaista. Lähikaupungeista käytiin Wichitassa, Topekassa ja Kansas Cityssä sekä lisäksi naapuri osavaltio Missourin St. Louis'issa. Maileja karttui vuokra-autoilla ihan kivasti. Ja kyllä, monikossa vuokra-autoilla. Olimme varanneet vieraiden oleskelun ajaksi hieman isomman auton kuin allekirjoittaneen ihana ja sporttinen Ford Mustang. Tarkoituksena oli ajella Fordin Fusion merkkisellä perus sedanilla, mutta autoa noudettaessa todettiin meille auton vuokrauspaikasta ettei kyseistä autoa ole valitettavasti saatavilla. Että passaako meille jos samaan hintaan saadaan pieni kokoinen maasturi, ja tottahan toki se sopi, mitä enemmän tilaa sen mukavampi matkustaa. Ensimmäinen auto oli siis Mitsubishi Endeavor, mutta kyseinen auto osoittautui ensimmäisen viikon jälkeen vialliseksi, joten kävimme valittamassa autoliikkeessä. Tilalle saatiinkin sitten vähän isompi menopeli: Chevy Suburban. Kyllä kelpasi meidän viiden hengen perheen tällä ajella :D

Roas trippien lisäksi ehdittiin lillua altaalla, käydä vähän ampuradalla päästelemässä höyryjä sekä tietenkin SHOPPAILEMASSA. Hyvä että mahtu kaikilla matkalaukut kiinni kotiin lähdettäessä.

Vieraiden lähdettyä olikin kotona vähän liiankin hiljaista. Nyt alkaa olemaan kaikki viralliset asiat kunnossa: Green card tuli kotiin kolmessa viikossa, sosiaaliturvatunnusta jouduttiin erikseen käydä kyselemässä, mutta sekin tuli kaksi viikkoa sitten ja tänään ajokokeen suoritettua sain vihdoin myös jenkkiläisen ajokortin. Työnhakua olen yrittänyt myös käynnistellä, CV:n ja hakemuksen olen ystävien ja Danielin avulla jo kirjoittanut ja jopa yhden hakemuksenkin jo lähettänyt. Daniel kovasti hoputtaa, on kuulemma kyllästynyt mun ainaiseen valitukseen siitä kun on tylsää päivät pitkät :D Muuten ei kuulemma ole kiirettä (niin varmaan!). Eiköhän tässä näin ekaksi kirjoitukseksi, jatkoa seuraa ja lupaan ettei kestä kuutta viikkoa ;)